Elsa täällä terve!

Paljon on tapahtunut siitä kun viimeksi blogia päiviteltiin. Loppukesä ja syksy on mennyt tutkiessa kaikkea uutta ja ihmeellistä ja aikuisten työssäkäynti loman jälkeen oli Elsalle aivan uusi ja ihmeellinen tilanne. Tässä Elsan lyhykäinen raportti kuluneesta syksystä:

Kaikki meni hyvin niin pitkään kuin tuttu ja turvallinen pentuhäkki oli eteisessä. Sinne oli turvallista kotiväen töissä ollessa kellahtaa turvaan pahalta maailmalta. Mutta mitäs sitten, kun tuo turvapaikka laitettiin pois, kun muka olin niin iso tyttö. No stressihän siitä tuli ja syyskuun lopulla olin hermostuksissani nyppinyt itseltäni kaikki karvat molemmista takareisistä.

No tietäähän tuon, mikä hässäkkä siitä syntyi. Isäntäväki luuli, että minulla olisi joku allergia ja kaikki ruuat ja herkkupalat meni vaihtoon. Turha niille oli selitellä, että eihän minulla mitään iho-oireita ole, vaan kovasti jännittää tää yksinolo ilman ihmisystäviä.

No muuten syksy ja talvi on mennyt ilman isompia ongelmia. Äiti Olgakin on alkanut leikkiä kanssani ja etenkin iltalenkin jälkeen meillä on kovat painit etupihalla ja sisällä. Ilolla olen kuunnellut myös veljieni terveisiä. Kaikilla elo sujuu hyvin ja jokaiselle on löytynyt rakastava perhe, jotka puuhaavat kaikkea kivaa heidän kanssaan. Terveisiä ja hyvää joulu siis Huugolle, Uunolle, Mörrille ja heidän roudareilleen.

Terveisiä Olgalta ja Elsalta!

Kairikossa on rauhoituttu kahden koiran arkeen. Haikein mielin luovutimme suloiset cairnipojat yhden toisensa jälkeen uusiin, ihaniin koteihin. Ja mukavia kuulumisia on saatu kaikilta kolmelta. Kasvattajan sydäntä lämmittää tietää, että jokaisella murusella on rakastavat ja parhaat mahdolliset kodit kasvaa ja touhuta. Ikävän iskiessä voi onneksi turvautua mukaviin kuviin ja videoihin, joita noista pikkutassuista on kertynyt melkoinen määrä. ;)

Pikku-Elsa kasvaa ja oppii joka päivä, niin hyvää kuin vähän ikävämpääkin. Melko ilkiökin osaa nimittäin ajoittain olla mm. kannellen kaiken mahdollisen irti lähtevän tavaran parhaimpana aarteenaan olohuoneeseen. Elsan bravurinumero on livahtaa tuulikaappiin, kun ovi hetkeksikään unohtuu raolleen ja varastaa sieltä jokin ihastuttava kenkä. Pienten askelten raivokkaasta ravista voi päätellä, että nyt on saaliina se mieluisin, kun pentu laukkaa päätä pahkaa olkkariin ja yrittää ennättää kenkäsaaliinsa kanssa sohvan taakse. :D Ja voi sitä suloisuuden määrää, kun menet kieltämään. <3
Ja toki emo saa kovasti kyytiä, kun ei enää ole velipoikia leikkikaverina. Neljän pikkuriiviön iltavillit ovat vaihtuneet nyt täällä äidin ja tyttären iltamurinoiksi. Eikä Olga näytä olevan ollenkaan pahoillaan, että on saanut Elsasta itselleen leikkikaverin.
Oikeitakin asioita on jo ennätetty harjoitella. 'Istu' ja 'maahan'-käskyt onnistuvat jo hienosti. Ja 'tänne'-kutsulla Elsan saa melko varmasti luokseen. Toki välillä pikkukoiran näkökenttään osuu vielä jotain niin mielenkiintoista, ettei malta heti käskyihin tai kieltoihin reagoida, mutta oppivainen ja viisas koirakoululainen tuo Elsa-neiti kyllä on. Ja perhettä kaikkein eniten ilahduttanut asia on se, että Elsa pysyy mökkipihalla hienosti irti karkailematta kauemmaksi.

Loppuun vielä videopätkä kolmen pikkuriiviön iltavillistä kesäkuun alkupäiviltä. Tästä tulee aina hyvä mieli. :)

On aika uusien tuulien

Päivä painuu Kairikossa pikku hiljaa mailleen ja pentujen iltavillikin on hetkeksi hiljentynyt. Poikkeuksena aiempiin iltoihin on se, että tänään pentuhäkin pehkuihin uinahtaakin vain kolme pentua. Uuno lähti tänään pentueesta ensimmäisenä nuuhkimaan maailman tuulia uuteen kotiin. Haikein mielin hyvästelimme pikkukaverin. Kovin oli jo koko perhe ennättänyt Uunoon ihastua, joten ero kirpaisee, mutta näinhän tämän kuuluu mennä. Ihanat ihmiset kävivät Uunon tänään noutamassa ja uteliaana pentu tutustui uuteen perheeseensä.

Hyvää matkaa pikkuiselle Uunolle! Kasva ystävälliseksi ja viisaaksi koiraksi. 

Älä tee paljoa ilkeyttä. Tai älä ainakaan kallista sellaista. ;)

Toivotaan, että vielä nähdään! <3

    

Eikä me pienet koiranpennut...

...muuta kuin leikkiä lyömme. Ja mattoja syömme. Ja nojatuolin uudistaminen on työmme. 

Vai miten se nyt meni??? ;)

Kairikon kennelin pentunelikko on kyllä pistänyt noissa kaikissa parastaan. 

Eteisen matto on saanut uuden, muodikkaamman pyöristetyn nurkan. 

Paljon trendikkäämpi kuin ennen?!?

Nojatuoli on alkanut tiputella pehmikkeitään allensa. Vanhuuttaan varmaan?!?

Eikä eläinkaupasta ostettu kirsikkainen ja sitruunainen koirakarkoite näitä sessuja pidättele, toimii pikemminkin mausteena. 

Mikä pahinta, EI-sanan jälkeen osataan kyllä katsoa kovin valloittavasti. 

Jopa hieman pusutellakin, jos emännän äänensävy on kovin ankara.  

Valokuvaaminen on erityisen haastavaa nykyisin. 

Niinpä useimmat kuvat on otettu ihanan rauhallisesta, uinuvasta pesueesta. :D

Varpaat ja sormet eivät välty terävien hampaiden tervehdyksiltä

ja neljä uteliasta pikkunenää ehtii paikalle joka kohtaan. 

  Mutta päivääkään emme vaihtaisi pois. Voisiko ihanampia riiviöitä olla. <3

p.s. 

Ero neitokaisen ja poikien välillä on selvä.

Pojat ja Elsa ulkoilemassa. Mutta missä on kuningatar Elisabeth? 

No, päivätorkuilla punaisella matolla tietysti. 

Rahvaat temmeltäkööt paljaalla nurmella. 

Toiveammattina suutari tai tutkimusmatkailija

Kodissamme touhuaa viiden viikon ikäinen suutari-nelikko. Kengät saavat kyytiä, eikä nämä karvaturrit välitä ollenkaan, onko kyseessä puruluukenkä vaiko ihan oikea kenkä. Kaikki kiinnostaa ja maistuu. Niinpä perheen ihmisjäsenet opettelevat jälleen ihan uutta vaihetta, jolloin tavaroitaan ei voi jättää lattian tuntumaan, kengät on pidettävä suljetun oven takana ja lattialla kävellessä sukat voivat ihmeellisesti kastua yhtäkkiä. :D 

Mutta vauhtia ei tästä torpasta puutu. Liukkaat lattiat eivät tätä nelikkoa enää rajoita, vaan kotia tutkitaan uteliaana ja tarkasti. Ja jokaista uutta asiaa voi vähän haistaa ja maistaa. 

Leikkiärinää on paljon. Pikkuisia haukahduksiakin leikissä välillä kuuluu. 

Ihmiset käyttävät jotain ihmeellistä ei-sanaa usein, 

vaikka sen tarkoitus ei vielä avaudukaan näille pikkuriiviöille. 

Tunnin mittaisen täystehoisen leikkiriehumisen jäljiltä nämä suloisuudet vaipuvat unille ja ovat söpöjä kuin pienet koirat konsaan. 

Aika kuluu kuin siivillä näiden touhuajien tahdissa. Ja ne lepohetket ihmisetkin huilaavat, jotta jaksavat jälleen seuraavan tutkimusmatkailun ajan pysyä pentujen perässä! <3

Kesälaitumella

Pennut kasvavat hurjaa vauhtia ja meno kiihtyy päivä päivältä. Pentulaatikko on taakse jäänyttä elämää ja nyt pikkukoirat uinailevat isommassa pentuhäkissään yöaikaan ja päiväaikaan tutkailevat kotia uteliaina. Reviiri kasvaa hetki hetkeltä, eikä liukas lattiakaan tunnu enää niin pelottavalta kuin ensimmäisellä tutkimusretkellä. Sohvan alle on ihanaa ahtautua nukkumaan, sohvapöydän jalkaan voi yrittää äidiltä salaa tarjota uusia hampaan alkuja ja emon kanssa on hurjia ärinäleikkihetkiä. Oikeaa vauvakoiran kuivamuonaa on opittu syömään ja maitohetket ovat vähentyneet. Emo selvästi vieroittaa pentujaan ja suostuu imettämään useimmiten vain pienen hetken jatkaen sitten omia menojaan.

Elsa 4 vkoa, tuo hurja pandakarhun saalistaja, väsähti raskaan metsästyshetken jäljiltä.  

Eilen aloitimme helatorstain lämpimän sään myötä ulkoiluharjoittelun. Pienen hetken ajan otettiin tuntumaa ruohoon uudessa pihahäkissä. Pojat suhtautuivat nurmikkoon kuin vanhat tekijät ja leikki alkoi heti. Elsa-neiti ei ollut ruohoalustasta lainkaan niin innoissaan, vaan pyrki syliin ja vinkui onnettomana hassusti tassujaan nostellen. Neitokaisen kasvattaminen tosicairniksi on siis aivan alkutekijöissään. ;)

Muutoin helatorstain pikkuloma on mennyt mukavien vierailijoiden merkeissä aurinkoisesta säästä nauttien. Vieraiden myötä pikkuiset ovat saaneet paljon sylittelyä, silittelyä ja ihastelua. Ihastuttavan sosiaalisia heistä onkin jo kasvanut ja uusia ihmisiä mennään tervehtimään heti reippaasti.

Johan alkaa jalat kantaa

Täällä ollaan malttamattomana odoteltu milloinka pienet jalat alkavat kantaa ja maailmaa ryhdytään tutkimaan pentulaatikon ulkopuoleltakin. Muutamia askeleita on toki jo aikaisemminkin otettu, mutta rohkeus ja taidot eivät ole riittäneet vielä pidemmille lenkeille. Tänään rohkeus ja taito on alkanut löytyä ja pennut ovat tepastelleet pitkin kodinhoitohuonetta ja olohuonetta.

Kovasti ollaan viime päivinä koitettu aloittaa myös kiinteän ruuan popsiminen. Vielä emon maukas maito viehättää ja kiinteän syöminen ei tahdo kiinnostaa. Muutaman kerran on kuitenkin pentujen perässä konttaamalla ja pikku kupista ruokaa nokan eteen tarjoamalla saatu jokainen totuteltua myös kiinteän ruuan makuun. Tänään neljästään pikkuiset popsivat kuitenkin leikin lomassa jo lähes kokonaan heille tarkoitetun kerta-annoksen. Toki palan painikkeeksi piti nauttia vielä niin herkullista maitoa. 

Maailma uusin, auennein silmin

Pentuarkea on eletty jo kolme viikkoa ja kaikilla pikkukoirilla silmät ovat auenneet. Vielä pentulaatikossa nukutaan enimmän osaa ajasta, mutta paljon on jo meno virkistynyt.

Mönkimällä edetään, leikkipaineja yritetään jo viritellä sisarusten kanssa ja välillä leikitään omia jalkoja järsien, kun leikkikaverit sattuvat nukkumaan. Kontaktia ihmiseenkin otetaan jo leikin muodossa ärinänä sopivasti kohdalle sattuvien käsien kanssa. Ja nyt kun etujalat jo kantavat, voi pentulaatikossa istua kuin isot koirat konsanaan. Vielä kun tuon pepun saa nousemaan takajalkojen varaan, niin näitä vipeltäjiä ei pidättele mikään.

KAIRIKON Elisabeth

KAIRIKON Härski Hartikainen

KAIRIKON Uuno Turhapuro

KAIRIKON Huugo Sörsselssön

Emo vierailee laatikolla säännöllisesti ja tarkasti kuuntelee lapsiensa ääniä muualta talosta käsin. Mutta sen verran on jo luottamus pentujen pärjäämiseen lisääntynyt, että parina iltana Olga on uskaltautunut saunaan meidän kanssa. Hän kun on aina kovasti nauttinut saunan lämmöstä.
Terrierin luonnetta on pennuista löytynyt eka kertaa kynsien leikkuuhetkellä. Koskaan ei voi olla liian pieni vastustaakseen kynsisakseja vinkumalla ja rimpuilemalla. Erävoitto meni kuitenkin huoltojoukoille ja nyt on taas emon mukavampi imettää näitä tissibaarin ahneita raapijoita.

Kodit löytyneet pikkuisille

Päivät kuluvat nopeasti ja pentulaatikossa tuhistaan ja kasvetaan vauhdilla. Huomenna ikää pikkuisilla on jo kaksi viikkoa ja kolkutellaanpa painossakin kohta jo kilon rajaa. Kaikki pennut ovat kasvaneet tasaisesti, mitä nyt Elsa sirona tyttönä on painossa päästänyt veljekset edelleen. Kun kokoa on karttunut,

on ruokailuvälikin pidentynyt ja Olga-emo pääseekin jo henkäisemään pitkiä aikoja muun perheen kanssa olohuoneen sohvalla. Tunnollisesti se pienimmästä inahduksesta hyppää kuitenkin liikkeelle ja pentujensa luokse. Äidin hommat ovatkin sen verran tärkeitä, ettei Olga ole malttanut käydä meidän kanssa saunassakaan kuin parina iltana, vaikka se sen mielipuuhaa onkin.

Iloinen uutinen on sekin, että kaikki kolme veljestä on saanut alustavasti kodin itselleen. Härski jää veljeksistä lähimmäksi Iisalmeen, kun Uuno ja Huugo saavat rakastavat kodit Pohjanmaalta. Nyt voidaankin huoletta keskittyä kasvamiseen, kun perheet ovat löytyneet kaikille.

Pieni taukojumppa silmien aukeamista odotellessa

Meillä syödään, nukutaan ja kasvetaan niin, että heikompia hirvittää. Tyytyväisinä mahat pullollaan maitoa on helppo vetää vaikka pieni jumppatuokio umpiunessa, ihan selällään, jalat taivasta kohti nykien.
Soikion muotoinen synnytyslaatikko sai väistyä ja tilalle saatiin isännän veistelemä puinen pentulaatikko, jossa on sopivasti neljä nurkkaa, jokaiselle omansa. Pennut kun ovat erikoistuneet mököttämään nurkassa. Uni on sitä makeampaa, mitä tiukemmin kuono on työnnetty nurkkaan peitteen kulman alle.

Näitä kuvia kasvattiäiti katselee varmaan muutaman viikon päästä haikeana, kun talossa vipeltää 16 joka paikkaan ennättävää pikkutassua. Joten nautitaanpa hetkestä ja juodaan kuppi kahvia rauhallisesti uinailevaa pentulaatikon väkeä ihastellen. :)

Pikkuiset on nimetty

Kairikon kennelissä on pohdittu pentueelle rekisterinimiä ja suloiset pikkuvikisijät ovat saaneet viralliset nimensä Suomen elokuvahistorian ehkä suosituimman roolihahmon, Uuno Turhapuron hengessä. Kairikon Uuno Turhapuro on ensimmäinen meidän kenneliin syntynyt cairni, eivätkä Kairikon Härski Hartikainen, Kairikon Elisabeth ja Kairikon Huugo Sörsselssönkään paljoa hävinneet syntymäajassa isoveljelleen.

Nimien kunniaksi on nautittu kakkukahvit sunnuntaisten rippijuhlien rääppiäisherkuista ja Olga-emokin on saanut omat herkkunsa suloisten pikkuistensa nimien kunniaksi. Vauvakoirien maitohetken nautinnollista vikinää ei silti voita mikään.

https://omakoira.kennelliitto.fi/pentuvalitys/frmPentue.aspx?Id=853294&R=171

Iloisia pentu-uutisia

Tänään se sitten tapahtui. Olga-neiti oli jo eilen illasta asti käyttäytynyt levottomasti ja aavistelimme, että synnytys voisi olla lähellä. Niinpä hälytimme työpäivän ajaksi mummon vahtimaan, josko kotimme saisi jo tänään uusia pirteitä pieniä asukkaita.

Näinhän siinä kävi ja ensimmäinen kennelimme pentu näki päivänvalon puoli yhdeltätoista. Janne jätti loppupäivän oppitunnit muiden opettajien huoleksi ja riensi avustamaan reipasta Olgaa synnytyspuuhissa ja hyvinhän se sujui, vaikka näin ensikertalaisporukalla hommia paiskottiin. Urakka oli lopulta ohi hieman ennen kolmea, jolloin maailmaan oli putkahtanut kolme reipasta cairn-herraa ja yksi cairn-prinsessa.

Ainut tyttö jää myös pentuajan jälkeen ilahduttamaan meitä tänne Kiuruvedelle, mutta poikakolmikko etsii siis rakastavaa kotia jatkossa ehkä juuri sinun luotasi. Yhteistiedoista löydät puhelinnumeromme ja sähköpostiosoitteemme, joten ottakaa rohkeasti yhteyttä. Pentujen luovutus on ajankohtainen sopivasti juuri kesäkuun alkupäivänä.

Pikkuisten tassujen potkuja

Tulin kertomaan, että massussani tuntuu jo liikkeitä ja ihmisystäväni ovat olleet niistä kovasti haltioissaan parin päivän ajan. He haluavat tuntea pikkutassujen potkuja ja minä mielelläni köllöttelen siliteltävänä ja rapsuteltavana.

Tämä odottelu ramaisee minua kovasti, mutta eipä hätää, kun osaan ottaa rennosti. Oikeilla lenkeillä en jaksa enää oikein käydä, jaloittelemassa ulkosalla kuitenkin muutaman kerran päivässä. Ulkoilen mielelläni, sillä ihmisystäväni tarjoilevat sen jälkeen ruokaa. Nälkä minulla on koko ajan ja olen yrittänyt saada heidät ymmärtämään, että sen ruoka-annoksen koon voisi kertoa ehkä neljällä tai varmuuden vuoksi jopa kuudella, kun minunhan täytyy syödä nyt koko pentueen edestä. Mutta eivät ne usko! Sanovat vain, etten saa pulskistua liikaa. Mutta lupasivat, että sitten kun pennut ovat syntyneet, saan syödä niiiin paljon kuin haluan! Kunpa pikkuiset syntyisivät pian!

T. Olga

Pentuja odotettavissa

Kairikon Kennelin blogi aukeaa iloisia pentu-uutisia odotellessa. Olgan ensimmäistä pentuetta odotetaan syntyväksi huhtikuun puoliväliin mennessä.

Emä Saskian Wilma Willikko 

Isä Aimfor Boy From Aus

Astutuspäivä 8.2.2016

Pennuista kiinnostuneille yhteystietomme löytyvät blogin yhteystietoruudusta.