Kaikille koti löytynyt

Nyt on löytynyt kaikille pennuille rakastava koti. Kyselyjä pennuista on tullut todella paljon, mikä ilahduttaa mieltä ja kertoo, että cairn on hurmannut virkeällä ja terhakkaalla olemuksellaan suuren joukon ihmisiä. 

Nyt meillä Kairikossa keskitytään kasvamaan ja harjoitellaan sosiaalisia taitoja sekä ihmisten että isompien koirien kanssa. Leikkihetket ovatkin venyneet jo liki tunnin mittaisiksi ja rohkeus on kasvanut siinä määrin, että taloa kierretään jo uteliaasti tutkien liukkaasta lattiasta enää yhtään välittämättä. Pienet hampaanalut jo tuntuvat suussa ja senpä vuoksi leluja ja puruluita on etsitty esille, jotta ihmisvarpaat ja huonekalujen pinnat säilisivät ehjina.  

Vilkasta vipellystä Kairikossa. Yksi porkkanahäntä etsii vielä kotia.

Mörkö

Nuuskamuikkunen

                  

Muumipeikko ja Niiskuneiti päiväunilla. <3

Pennut kasvavat huimaa vauhtia ja ikää on jo neljä viikkoa. Ulkoilu sujuu mallikkaasti omassa pikkuaitauksessa ja ihan oikeaa koiranruokaakin osataan jo syödä. Emo käy vielä imettämässä, mutta imetysten välit ovat selvästi harventuneet. 

Niiskuneiti maistelemassa penturuokaa. 

Tosi seurallisia pikkuotuksia on kasvanut noista neljästä pallerosta näiden neljän viikon aikana ja aamuisin talonväki herää vaativaan vikinään, kun koko komppania odottaa pentuaitauksen reunalla kodinhoitohuoneessa, että joku tulisi nostamaan heidät ihmisten luo ja tietysti leikkimään. Pienet hampaat alkavat jo tuntua, kun leikin tiimellyksessä kokeillaan vähän tuntumaa leikkikaverin sormiin tai varpaisiin ja hyvin totista murinaakin välillä kuuluu, kun painit alkavat sisarusten välillä. 

Sen verran oovat vielä pieniä, että leikkihetki kestää yleensä puolisen tuntia ja sitten pitää jo ladata vähän nukkumalla. Ja kun uni tulee, niin on ihan sama mitä ympärillä tapahtuu. Ei häiritse, vaikka kaveri nyhtäisi hännästä leikin toivossa.

Niiskuneiti <3

Mörkö <3

Meidän yhteinen aika on melkolailla puolessa välissä ja hieman haikeana jo mietitään, että kohta nämä ihanuudet suuntaavat omiin rakastaviin perheisiinsä. Kolmelle näistä suloisista tuhisijoista on jo löytynyt koti, mutta yksi urospentu odottelee vielä peruutuksen vuoksi omaansa. 

Kairikon Muumipeikko, Niiskuneiti, Nuuskamuikkunen ja Mörkö

KAIRIKON NIISKUNEITI

       

        KAIRIKON MUUMIPEIKKO, NUUSKAMUIKKUNEN & MÖRKÖ

Pentujen silmät aukesivat viime viikonvaihteessa ja nyt on katseltu maailmaa ihan uusin silmin muutaman päivän ajan.

Pentulaatikko on taaksejäänyttä elämää ja nelikko on saanut oman yksiön kodinhoitohuoneesta. Kovin paljon ei vielä liikehdintää pentuhäkissä ole, mutta selvästi päiväpäivältä jalat kantavat enemmän. Yritys on tällä hetkellä kova ja muutamia askelia jalat jo jaksavat, mutta sitten pitää vielä siirtyä mönkimään ja lepuuttaa pikkutassuja.

Hyvin tottuneesti pennut viihtyvät sylissä ja silminnähden nauttivat rapsutuksesta. Mutta emon vilahdettua viereen on kuitenkin selvää, että nisälle pitää yrittää keinolla millä hyvänsä.

Rapsuttajia löytyy näille valloittaville palleroille. <3

Elsa-koira on saanut Olgalta luvan lähestyä pentuja, mutta hyvin varovaisesti Elsa vielä nuuhkii uusia kavereita ja vetäytyy sitten etäämmälle katselemaan näitä outoja mönkijöitä.

Niiskuneiti, ikää 3 viikkoa

"Taas se kuvaa! Ei katota sinne!"
Mörkö, Muumipeikko ja Muikkunen 3 viikon iässä

"Hohhoijaa! Milloinkahan tuo räpsiminen loppuu?"

Viikon ikäisiä

Meillä nukutaan, syödään ja kasvetaan. Kaikki pennut kasvavat hienosti ja viikossa kaikki ovat reilusti tuplanneet syntymäpainonsa. Olga huolehtii pennuistaan hienosti ja Elsa väistää edelleen antaen täydellisen hoitorauhan tuoreelle äidille.

Me perheen ihmisjäsenet olemme keskittyneet ihailemaan, silittelemään ja petilaatikon alustaa puhdistelemaan. Ovat ne vain niin vastustamattomia. ❤️

Iloa ja surua koiraperheessä

Lauantaina aamuyöstä meille syntyi viimein kovasti odotetut cairnivauvat. Yö hujahti valvoessa ja kun kuudelta pääsimme viimein nukkumaan, tuhisi pentulaatikossa emon vieressä viisi pikkuista palleroa. Olga hoiti synnytyksen hienosti ja otti pennut heti hoitoonsa.

Urospentuja syntyi neljä ja narttuja yksi ja painoa suurimmalla pennulla oli jopa 255g.
Heti yöllä pienin (187g) urospennuista näytti vähän veltolta, eikä hakeutunut emon nisälle niin kuin muut pennuista. Aamullakaan pentu ei saanut imettyä  nisästä, joten annoimme sille maitoa tuttipullosta. Paino kuitenkin tippui ja pullosta imiessä nenästä tuleva maito enteili huonoa. Pennulta paljastui paha synnynnäinen kitalakihalkio, eikä tämän havainnon jälkeen ollut enää tehtävissä muuta kuin se raskain päätös pennun lopettamisesta.

Surullisen lauantai-illan jälkeen jäljelle jääneet neljä pentua ovat kasvaneet hyvin ja pentulaatikossa on rauhallista. Olga on pysytellyt visusti pentujen luona ja ulkoilemaan tätä emoa on pitänyt välillä houkutella oikein urakalla. Kolmensadan gramman raja ylittyi kahdella pennulla jo tänään ja kaksi pienempääkin on kartuttanut painoaan jo useita kymmeniä grammoja.

Elsa-koira on antanut Olgan huolehtia rauhassa uusista lapsistaan, eikä ole kertaakaan pentulaatikon makuuhuoneeseen siirron jälkeen yrittänyt tulla huoneeseen, vaikka siellä normaalisti nukkuukin. Perheen kaksivuotias pienimies on kovin ihastunut koiravauvoihin ja vaatiikin kovasti vahtimista, että pikkumies muistaa säännön, ettei pentulaatikon luo saa mennä ilman aikuista. Katsotaan, mitä innostukselle tapahtuu sitten, kun pennut pääsevät liikkeelle ja alkavat leikeissä kokeilla teräviä hampaitaan tai päättävät lainata pikkumiehen pehmoleluja. Ehkäpä lelut löytävät paremmin paikalleen, kun niille käy lattialla huonosti... 

Nyt kuitenkin odotellaan, että pennut vielä vähän kasvavat, jotta pääsemme soittelemaan pentukyselijöiden listaa läpi uusia koteja etsien.

Pentuja luvassa

Viimeisen postauksen lumet ovat vihdoin sulaneet ja täällä Kairikossa Olga-koiran olemus muuttunut kovin mukavuudenhaluiseksi ja hellyyden kipeäksi. Ruoka ei tahdo maistua ja välillä olo on ollut kovin huonovointinen.
Tästäpä jo vähän ounastelimme tilannetta, mutta viimein keskiviikkona asia varmistui, kun Olga kävi ultrassa.  Kyllähän riiustelu oli tuottanut toivotun tuloksen ja pikkukoiria on luvassa. Kiuruveden kannettavalla pikku-ultrallakin asiaan saatiin vahvistus, että kyllähän siellä ainakin kolme pientä äripurrin alkua kasvaa ja kehittyy. Sama olettamus oli muuten viimeksikin Olgan ollessa tiineenä, mutta silloin meitä ilostuttamaan syntyikin vielä neljäs bonuspentu. Saa nähdä miten tällä kertaa käy.

Nyt onkin sitten tavallisen koiranruuan lisäksi aloitettu syömään myös kantaville ja pienille pennuille tarkoitettua ruokaa. Olga itse keskittyy aiakin täysillä mahan ja pentujen kasvttamiseen, sillä ylimääräinen vöyhötys ja hössötys on jäänyt tyystin. Mukavavuudenhaluinen pikku mamma löytyykin useimmiten joko sohvanmutkasta tai omasta pedistä nukkumasta. Uni onkin niin makeaa, että siinä jää välistä usein jokailtainen saunominenki, vaikka juuri Olgalle saunominen on kaikki kaikessa.
Myös etenkin aamulenkille lähtö on kovin raskasta ja Elsan kanssa me palvelusväki saamme huhuilla mammaa useampaan otteeseen mukaan lenkille. Onneksi huomisen todistustusten jaon jälkeen meillä alkaa kesäloma ja Olga saa rauhasa nukkua pitkät aamu-unet ennen aamulenkkiä.

Olga päivysti tätä kirjoittaessa näppärästi ruokailuerkkerissä, josta saattoi valvoa tapahtumia niin olohuoneessa kuin keittiössäkin. 

Vappu, rakkauden juhla

Vappu meni meillä muuten rauhallisesti, mutta Olga -neiti vietti juhlaa hieman railakkaammin. Tarkoitus oli alunperin käydä ”sulhasella” vasta viikonloppuna, mutta Olgan käytös muuttui kotona siihen suuntaan, että astutusta tulisi aikaistaa. Niinpä vappuajelu suuntautuikin Iisalmeen Brunon luokse ja ”nuori pari” olikin muitta mutkitta hommassa täysillä mukana

Bruno(vasemmalla) ja Olga perjantain toisella visiitillä

Perjantaina vierailtiin Brunon luona vielä toistamiseen ja hommat sujuivat tälläkin kertaa helposti ja mutkattomasti. Nyt alammekin odotella miten Olgan olemus ja käyttäytyminen alkavat muuttumaan. Jos kaikki menee hyvin, niin heinäkuun alussa meillä tuhisee Olgan pedissä muutama valloittavan suloinen pieni cairnin alku.

Bruno

Näin se jäi tämänkin päivittäminen

Kun tämä blogi perustettiin, niin yhdessä vannottiin, ettei tämä jää vain pelkästään pentueista kertomiseen, vaan että juttua kirjoitellaan milloin mistäkin tasaisin väliajoin.

No miten sitten kävikään? Edellisestä päivityksestä on liki kaksi vuotta ja monta kertaa on puhuttu, että pitää ja pitää kirjoittaa, mutta niin se vain on jäänyt.

Puolustukseksi pitää myöntää, että kiirettä on pitänyt pienen Tuure pojan (reilu 2v) perässä juostessa ja Veetin (15v) kiekkoharrastuksen parissa.

Veeti onkin pärjännyt harrastuksessaan erinomaisesti, mikä tietää isälle pelkkää kuskin roolia ja vapun jälkeen nuorukaisella onkin edessään ensimmäinen maajoukkueleiri U16 testiryhmässä. Kun pelipaikaksi on myös vaihtunut KalPa 120km päässä, niin autoon kertyy kilometrejä.
Nuorempi sitten matkii isoveljeä, eikä Tuuren lajivalinnasta ole epäselvyyttä.

Sitten takaisin koirien kuulumisiin. Sekä Olga (6v), että Elsa (3v) pärjäävät mallikkaasti ja ovat ottaneet Tuuren hyvin mukaan laumaan. Elsan iho-ongelmat ovat takana ja Elsa nappasi toisessa näyttelyssään Erinomaisen arvostelun ja näin pentuja ajatellen näyttelysuorituksetkin ovat reilassa.

Olga on juuri parhaimmillaan juoksussa ja tarkoitus olisi käydä hieman treffeillä vapun jälkeen ja toivottavasti tulevana kesänä talon täyttäisi jälleen pikku tassujen vipellys.
Tuleva isä tulee olemaan herrasmies Venäjältä saakka Little Squire Crash Boom Bang eli "Bruno". Tosin Bruno asuu tätä nykyä Iisalmessa, joten treffimatkasta ei ole tulossa pitkä. Pistämme viestiä, miten reissu poikakaverin luokse sujui.