Maailma uusin, auennein silmin

Pentuarkea on eletty jo kolme viikkoa ja kaikilla pikkukoirilla silmät ovat auenneet. Vielä pentulaatikossa nukutaan enimmän osaa ajasta, mutta paljon on jo meno virkistynyt.

Mönkimällä edetään, leikkipaineja yritetään jo viritellä sisarusten kanssa ja välillä leikitään omia jalkoja järsien, kun leikkikaverit sattuvat nukkumaan. Kontaktia ihmiseenkin otetaan jo leikin muodossa ärinänä sopivasti kohdalle sattuvien käsien kanssa. Ja nyt kun etujalat jo kantavat, voi pentulaatikossa istua kuin isot koirat konsanaan. Vielä kun tuon pepun saa nousemaan takajalkojen varaan, niin näitä vipeltäjiä ei pidättele mikään.

KAIRIKON Elisabeth

KAIRIKON Härski Hartikainen

KAIRIKON Uuno Turhapuro

KAIRIKON Huugo Sörsselssön

Emo vierailee laatikolla säännöllisesti ja tarkasti kuuntelee lapsiensa ääniä muualta talosta käsin. Mutta sen verran on jo luottamus pentujen pärjäämiseen lisääntynyt, että parina iltana Olga on uskaltautunut saunaan meidän kanssa. Hän kun on aina kovasti nauttinut saunan lämmöstä.
Terrierin luonnetta on pennuista löytynyt eka kertaa kynsien leikkuuhetkellä. Koskaan ei voi olla liian pieni vastustaakseen kynsisakseja vinkumalla ja rimpuilemalla. Erävoitto meni kuitenkin huoltojoukoille ja nyt on taas emon mukavampi imettää näitä tissibaarin ahneita raapijoita.

Kodit löytyneet pikkuisille

Päivät kuluvat nopeasti ja pentulaatikossa tuhistaan ja kasvetaan vauhdilla. Huomenna ikää pikkuisilla on jo kaksi viikkoa ja kolkutellaanpa painossakin kohta jo kilon rajaa. Kaikki pennut ovat kasvaneet tasaisesti, mitä nyt Elsa sirona tyttönä on painossa päästänyt veljekset edelleen. Kun kokoa on karttunut,

on ruokailuvälikin pidentynyt ja Olga-emo pääseekin jo henkäisemään pitkiä aikoja muun perheen kanssa olohuoneen sohvalla. Tunnollisesti se pienimmästä inahduksesta hyppää kuitenkin liikkeelle ja pentujensa luokse. Äidin hommat ovatkin sen verran tärkeitä, ettei Olga ole malttanut käydä meidän kanssa saunassakaan kuin parina iltana, vaikka se sen mielipuuhaa onkin.

Iloinen uutinen on sekin, että kaikki kolme veljestä on saanut alustavasti kodin itselleen. Härski jää veljeksistä lähimmäksi Iisalmeen, kun Uuno ja Huugo saavat rakastavat kodit Pohjanmaalta. Nyt voidaankin huoletta keskittyä kasvamiseen, kun perheet ovat löytyneet kaikille.

Pieni taukojumppa silmien aukeamista odotellessa

Meillä syödään, nukutaan ja kasvetaan niin, että heikompia hirvittää. Tyytyväisinä mahat pullollaan maitoa on helppo vetää vaikka pieni jumppatuokio umpiunessa, ihan selällään, jalat taivasta kohti nykien.
Soikion muotoinen synnytyslaatikko sai väistyä ja tilalle saatiin isännän veistelemä puinen pentulaatikko, jossa on sopivasti neljä nurkkaa, jokaiselle omansa. Pennut kun ovat erikoistuneet mököttämään nurkassa. Uni on sitä makeampaa, mitä tiukemmin kuono on työnnetty nurkkaan peitteen kulman alle.

Näitä kuvia kasvattiäiti katselee varmaan muutaman viikon päästä haikeana, kun talossa vipeltää 16 joka paikkaan ennättävää pikkutassua. Joten nautitaanpa hetkestä ja juodaan kuppi kahvia rauhallisesti uinailevaa pentulaatikon väkeä ihastellen. :)

Pikkuiset on nimetty

Kairikon kennelissä on pohdittu pentueelle rekisterinimiä ja suloiset pikkuvikisijät ovat saaneet viralliset nimensä Suomen elokuvahistorian ehkä suosituimman roolihahmon, Uuno Turhapuron hengessä. Kairikon Uuno Turhapuro on ensimmäinen meidän kenneliin syntynyt cairni, eivätkä Kairikon Härski Hartikainen, Kairikon Elisabeth ja Kairikon Huugo Sörsselssönkään paljoa hävinneet syntymäajassa isoveljelleen.

Nimien kunniaksi on nautittu kakkukahvit sunnuntaisten rippijuhlien rääppiäisherkuista ja Olga-emokin on saanut omat herkkunsa suloisten pikkuistensa nimien kunniaksi. Vauvakoirien maitohetken nautinnollista vikinää ei silti voita mikään.

https://omakoira.kennelliitto.fi/pentuvalitys/frmPentue.aspx?Id=853294&R=171

Iloisia pentu-uutisia

Tänään se sitten tapahtui. Olga-neiti oli jo eilen illasta asti käyttäytynyt levottomasti ja aavistelimme, että synnytys voisi olla lähellä. Niinpä hälytimme työpäivän ajaksi mummon vahtimaan, josko kotimme saisi jo tänään uusia pirteitä pieniä asukkaita.

Näinhän siinä kävi ja ensimmäinen kennelimme pentu näki päivänvalon puoli yhdeltätoista. Janne jätti loppupäivän oppitunnit muiden opettajien huoleksi ja riensi avustamaan reipasta Olgaa synnytyspuuhissa ja hyvinhän se sujui, vaikka näin ensikertalaisporukalla hommia paiskottiin. Urakka oli lopulta ohi hieman ennen kolmea, jolloin maailmaan oli putkahtanut kolme reipasta cairn-herraa ja yksi cairn-prinsessa.

Ainut tyttö jää myös pentuajan jälkeen ilahduttamaan meitä tänne Kiuruvedelle, mutta poikakolmikko etsii siis rakastavaa kotia jatkossa ehkä juuri sinun luotasi. Yhteistiedoista löydät puhelinnumeromme ja sähköpostiosoitteemme, joten ottakaa rohkeasti yhteyttä. Pentujen luovutus on ajankohtainen sopivasti juuri kesäkuun alkupäivänä.

Pikkuisten tassujen potkuja

Tulin kertomaan, että massussani tuntuu jo liikkeitä ja ihmisystäväni ovat olleet niistä kovasti haltioissaan parin päivän ajan. He haluavat tuntea pikkutassujen potkuja ja minä mielelläni köllöttelen siliteltävänä ja rapsuteltavana.

Tämä odottelu ramaisee minua kovasti, mutta eipä hätää, kun osaan ottaa rennosti. Oikeilla lenkeillä en jaksa enää oikein käydä, jaloittelemassa ulkosalla kuitenkin muutaman kerran päivässä. Ulkoilen mielelläni, sillä ihmisystäväni tarjoilevat sen jälkeen ruokaa. Nälkä minulla on koko ajan ja olen yrittänyt saada heidät ymmärtämään, että sen ruoka-annoksen koon voisi kertoa ehkä neljällä tai varmuuden vuoksi jopa kuudella, kun minunhan täytyy syödä nyt koko pentueen edestä. Mutta eivät ne usko! Sanovat vain, etten saa pulskistua liikaa. Mutta lupasivat, että sitten kun pennut ovat syntyneet, saan syödä niiiin paljon kuin haluan! Kunpa pikkuiset syntyisivät pian!

T. Olga