Koiravaltakunnassa kaikki hyvin

Ensimmäinen viikko pentujen kanssa on kulunut vauhdilla. Pikkukoirat kasvavat hienosti ja palvelusväen aika menee tuota tuhinaa ihastellessa. Pieninkin pennuista on ottanut toiset painossa kiinni ja taistelu emon nisistä on välillä kovaa. Painoa pikkuihmeillä on jo 600g tietämillä, joten kasvuvauhti on hurjaa. Ei ole ihme, että Olgalle ruoka maistuu, kun neljä palleroa on ruokittavana.
Kaikille pennuille on löytynyt koti ja nimetkin on pikkuisille keksitty. Päätimme pentuetta odotellessa, että annamme tälle poppoolle nimet Suomi100vuotta -teemalla. Jotain nostalgista vanhaa, tuttua, perisuomalaista. Pentujen synnyttyä olikin ihan selvää, että pentue saa naisvaltansa ansiosta nimet Niskavuoren vahvojen naisten mukaan. Eli pentulaatikossa tuhisee nyt Niskavuoren mukaan nimettynä Loviisa, Martta, Heta ja Aarne.

💗 Loviisa, Martta, Heta ja Aarne 💗

Olga on huolehtinut pennuistaan esimerkillisesti. Ensimmäiset kolme päivää tuore äiti vietti joka hetki laatikossa pentuja hoitaen. Ulos piti houkutella, eikä muoria ollut toivoakaan saada lenkille mukaan. Pieni käännös takapihalla riitti ja sitten juoksujalkaa takaisin vauvojen luo. Elsa ei luonnollisestikaan sopinut samaan huoneeseen ja pentulaatikon sijaitessa makuuhuoneessamme oli Elsan tyydyttävä siihen, että pehmopeti siirretään olohuoneeseen uunin kupeeseen ja Elsa viettää yönsä siellä. Kovin murheellisena Elsa iltaisin katseli meidän nukkumaanmenoa, mutta vetäytyi sitten tottelevaisesti omaan petiinsä.

Kolmen päivän jälkeen Olga alkoi viettää jo hetkiä meidän seurassa, mutta voi sitä kiirettä kun laatikosta kuului pienikin vingahdus. Enimmäkseen emo nukkuu edelleen laatikon vieressä viileällä lattialla silloinkin, kun pennut ovat rauhallisesti unillaan. Ei niitä tohdi vahtimatta jättää. Mutta nyt jo pienellä houkuttelulla saadaan Olga lähtemään pikkulenkeille kodin lähitienoolle ja viime yönä Olga oli ensimmäistä kertaa päästänyt Elsan nukkumaan makuuhuoneeseen. Rauhallisesti Olga aamulla meidän herätessä imetti lapsiaan pentulaatikossa ja Elsa nukkui onnellisena pienen matkan päässä vieressä. Ilmeisesti emo on nyt sitä mieltä, että pennut ovat kasvaneet riittävästi, eikä rasavilli Elsa ole niille enää uhka.

Kun ikää on nyt näillä murusilla 9 päivää, alamme innoissamme odottaa silmien avautumista ja niitä ihania vauvapaineja, joita pentulaatikossa kohta käydään. 💖

Ihania pikkuisia hauvoja

Meillä tehtiin viime yönä uutterasti yötöitä. Olga ahkeroi ison ja väsyttävän urakan oikein mallikkaasti ja lopputuloksena saamme nyt ihastella neljää suloista cairnvauvaa. 

Olga oli jo koko tiistain hyvin levoton ja selkeästi synnytys teki tuloaan. Lämpöä seurattiin tiuhaan, eikä osattu ryhtyä tekemään oikein mitään, kun jännittyneinä odotettiin pentujen syntymistä. Yöunillekaan ei uskaltauduttu emon ollessa niin levoton, joten sovittiin, että nukutaan vuorotellen toisen lepäillessä Olgan kanssa olkkarin sohvalla. Hetki ennätettiin nukahtaa ennen kuin perheen nelikuinen Tuure-vauva heräsi syömään ja samalla alkoi tapahtua. Ensimmäinen pentu ja pentueen ainoa uros syntyi klo 2.38 makuuhuoneen lattialle iskän sängyn viereen ja veljeä seuraten aamuyön tunteina varsinaiseen pentukoppaan tupsahti vielä kolme pikkusiskoa. Urakka oli ohi kuuden maissa, joten viimeöisistä yöunista ei ole juuri kerrottavaa. Vaikka eipä noiden ihanuuksien ääreltä malta oikein nukkumaan lähteäkään.  

Olga ja pikkukoirat voivat hyvin. Olgalle on taas parin päivän paaston jälkeen ruoka maistunut, mutta sen verran huolehtivainen äiti hän on, että edes raejuustoherkulla höystetty ruoka-annos ei houkuta pentulaatikon vieressä niin paljon, että tuore äiti lähtisi laatikostaan syömään. Joten emo saa nauttia huippupalvelusta, kun ruoka tarjoillaan vuoteeseen pentujen imiessä omaa ateriaansa nisällä. 

Elsa on öisistä tapahtumista kovin ihmeissään. Kovasti on nuuhkinut kodinhoitohuoneessa jälkiä, mutta samaan huoneeseen ei ole pentujen kanssa asiaa. Pienellä eleellä Olga viestii viereisestä huoneesta varovasti kurkkivalle Elsalle, että pysy poissa. Joten ei auta Elsan kuin odottaa, mutta eiköhän "isosisko" saa noista vipeltäjistä muutaman viikon päästä touhukkaat leikkikaverit.