Viimeisten yhteisten leikkien aika

Pikkuiset karvatassut ovat kasvaneet jo seitsemänviikkoisiksi ja alkaa olla aika leikkiä ne viimeiset yhteiset leikit. Viikonlopun aikana kolme suloista palleroa suuntaa uuteen kotiinsa hellittäväksi ja hoidettavaksi. Haikeus valtaa mielen noita viipottajia katsellessa. 

Nämä kuluneet seitsemän viikkoa ovat  hurahtaneet ohi täydellä vauhdilla. Vauva- ja pentuarjen yhteensovittaminen on sujunut hienosti, mutta kädet ovat kyllä olleet täynnä työtä ja syli koko ajan täynnä paijattavia. Viimeiset kolme viikkoa pentujengin kanssa on ollut touhua täynnä ja kotia on jälleen raikottu pikkukoirakestäväksi. 

Tuure-vauvan lentskarin kyytiin on aina lähtijöitä. 💖

Ikävä tulee niitä hektisiä aamuja, kun perheenjäsenet säntäilivät aamutoimissaan pikkuisten tassujen vilistäessä yön jäljiltä virkeinä tuhatta ja sataa puoliunisten kouluunsuuntajien joukossa. Ikävä tulee myös iltavillejä, sylirapsutuksia sekä pieniä haukkuja ja ärhäkkää pikkuterrierin ärinää. Jatkuva lattianpesu lieneekin ainoa asia, jota emme jää pentuajasta ikävöimään. 😉 

Totaalista eroikävää helpottaa Tuure-vauvan lisäksi se, että neljäs pentu jää vielä ainakin hetkiseksi Olga-äidin ja Elsan seuralaiseksi sappihappokontrollia varten. Neitokaisen sappihappotestin rasitusarvot olivat hiuksen hienosti viiterajan yläpuolella, joten otamme uuden testin ennen pennun luovutusta. Toivotaan, että uusintatestin tulos olisi viitearvojen sisällä, jolloin pelkoa maksashuntista tai mvd:stä ei ole. Siihen asti nautiskelemme vielä pennun suloisesta seurasta ja toivomme parasta. 

Toisille pennuille toivotamme hyvää matkaa uusiin koteihin ja sydämemme pohjasta toivomme, että näemme vielä ja kuulemme paljon kivoja kuulumisia jokaisesta taholtaan.

💗💗💗

Viisiviikkoiset vilistäjät

Viisi viikkoa tänään! Onnea pikkuruisille! <3 

Kuluneet viikot pentujen ja pikkuvauvan kanssa on hujahtaneet vauhdilla ja blogin kirjoittaminen on aina siirtynyt. Painoa on pikkukoirille kertynyt jo reilu puolitoista kiloa ja vauhtia on saatu taloon kerralla huikea määrä. Elämä näiden murusten kanssa on muuttunut viimeisen parin viikon aikana tosi touhukkaaksi. Pentulaatikko on hylätty jo aikoja sitten ja pentuaitauksen korotettu kynnyskään ei enää pidättele pikkuisten menohaluja. Tassut vilistävät liukkaalla lattialla hurjaa vauhtia ja hammasta kokeillaan kaikkeen, mitä sattuu matkan varrelle. Eikä jäädä toiseksi edes isompien koirien kanssa leikkiessä. Rohkeasti nämä pikkuterrierit haastavat Elsaa leikkiin ja murisevat äreästi. Olga ja Elsakin nauttivat leikkimisestä ja onpa Elsa antanut pentujen käydä rauhassa nisilläkin kokeilemassa onneaan, vaikka eihän sitä maitoa sieltä herunutkaan. :D




Leikkiin riittää virtaa noin puolisen tuntia kerrallaan ja sitten tulee väsy. Uni saattaa tulla ihan kesken leikin ja lelukori on mitä mukavin unipaikka. Omassa häkissä nukutaan ihan kasassa sisarusten lämmittäessä vieressä turvaa tuoden.

💗💗💗💗

Penturuoan syöntiharjoittelut aloitettiin vajaa pari viikkoa sitten ja alkuun ruokailu sujui kuin vauvoilla yleensä eli ruokaa päätyi ympäristöön enemmän kuin suuhun ja kupissa piti vähän kävelläkin kummallista muonaa tunnustellen. Ensimmäisinä ruokailupäivinä Olga-emolle jäi usein annoksesta suurin osa herkuteltavaksi., mutta nyt ruokapillin vihellyksestä paikalle säntää neljä innokasta ruokailijaa ja kuppi osataan syödä jo ihan siistiksi.

Ulkoilemaan päästiin harmillisesti vasta eilen, kun viime aikoina säät ovat olleet pikkukoirille mitä kurjimmat. Jatkuva sade ja märkä maa on viivästyttänyt nurmikkoleikkejä, kun eihän meillä ole ollut sydäntä viedä pikkuisia sateeseen. Mutta nyt nautitaan kivoista keleistä ja vipelletään ulkoaitauksessa kuin vanhat tekijät. Heti ensimmäisellä ulkoilureissulla kaikille oli aivan selvää, että nurmikko on tietenkin kaivamista varten! ;)

Tällaisesta touhuilusta saamme vielä hetken nauttia näiden suloisten viipottajien kanssa ennen kuin uudet kodit kutsuvat kullannuppuja. Joten nautitaan aurinkoisista syyspäivistä ja suloisesta pentukoiran tuoksusta vielä hetki. 

Koiravaltakunnassa kaikki hyvin

Ensimmäinen viikko pentujen kanssa on kulunut vauhdilla. Pikkukoirat kasvavat hienosti ja palvelusväen aika menee tuota tuhinaa ihastellessa. Pieninkin pennuista on ottanut toiset painossa kiinni ja taistelu emon nisistä on välillä kovaa. Painoa pikkuihmeillä on jo 600g tietämillä, joten kasvuvauhti on hurjaa. Ei ole ihme, että Olgalle ruoka maistuu, kun neljä palleroa on ruokittavana.
Kaikille pennuille on löytynyt koti ja nimetkin on pikkuisille keksitty. Päätimme pentuetta odotellessa, että annamme tälle poppoolle nimet Suomi100vuotta -teemalla. Jotain nostalgista vanhaa, tuttua, perisuomalaista. Pentujen synnyttyä olikin ihan selvää, että pentue saa naisvaltansa ansiosta nimet Niskavuoren vahvojen naisten mukaan. Eli pentulaatikossa tuhisee nyt Niskavuoren mukaan nimettynä Loviisa, Martta, Heta ja Aarne.

💗 Loviisa, Martta, Heta ja Aarne 💗

Olga on huolehtinut pennuistaan esimerkillisesti. Ensimmäiset kolme päivää tuore äiti vietti joka hetki laatikossa pentuja hoitaen. Ulos piti houkutella, eikä muoria ollut toivoakaan saada lenkille mukaan. Pieni käännös takapihalla riitti ja sitten juoksujalkaa takaisin vauvojen luo. Elsa ei luonnollisestikaan sopinut samaan huoneeseen ja pentulaatikon sijaitessa makuuhuoneessamme oli Elsan tyydyttävä siihen, että pehmopeti siirretään olohuoneeseen uunin kupeeseen ja Elsa viettää yönsä siellä. Kovin murheellisena Elsa iltaisin katseli meidän nukkumaanmenoa, mutta vetäytyi sitten tottelevaisesti omaan petiinsä.

Kolmen päivän jälkeen Olga alkoi viettää jo hetkiä meidän seurassa, mutta voi sitä kiirettä kun laatikosta kuului pienikin vingahdus. Enimmäkseen emo nukkuu edelleen laatikon vieressä viileällä lattialla silloinkin, kun pennut ovat rauhallisesti unillaan. Ei niitä tohdi vahtimatta jättää. Mutta nyt jo pienellä houkuttelulla saadaan Olga lähtemään pikkulenkeille kodin lähitienoolle ja viime yönä Olga oli ensimmäistä kertaa päästänyt Elsan nukkumaan makuuhuoneeseen. Rauhallisesti Olga aamulla meidän herätessä imetti lapsiaan pentulaatikossa ja Elsa nukkui onnellisena pienen matkan päässä vieressä. Ilmeisesti emo on nyt sitä mieltä, että pennut ovat kasvaneet riittävästi, eikä rasavilli Elsa ole niille enää uhka.

Kun ikää on nyt näillä murusilla 9 päivää, alamme innoissamme odottaa silmien avautumista ja niitä ihania vauvapaineja, joita pentulaatikossa kohta käydään. 💖

Ihania pikkuisia hauvoja

Meillä tehtiin viime yönä uutterasti yötöitä. Olga ahkeroi ison ja väsyttävän urakan oikein mallikkaasti ja lopputuloksena saamme nyt ihastella neljää suloista cairnvauvaa. 

Olga oli jo koko tiistain hyvin levoton ja selkeästi synnytys teki tuloaan. Lämpöä seurattiin tiuhaan, eikä osattu ryhtyä tekemään oikein mitään, kun jännittyneinä odotettiin pentujen syntymistä. Yöunillekaan ei uskaltauduttu emon ollessa niin levoton, joten sovittiin, että nukutaan vuorotellen toisen lepäillessä Olgan kanssa olkkarin sohvalla. Hetki ennätettiin nukahtaa ennen kuin perheen nelikuinen Tuure-vauva heräsi syömään ja samalla alkoi tapahtua. Ensimmäinen pentu ja pentueen ainoa uros syntyi klo 2.38 makuuhuoneen lattialle iskän sängyn viereen ja veljeä seuraten aamuyön tunteina varsinaiseen pentukoppaan tupsahti vielä kolme pikkusiskoa. Urakka oli ohi kuuden maissa, joten viimeöisistä yöunista ei ole juuri kerrottavaa. Vaikka eipä noiden ihanuuksien ääreltä malta oikein nukkumaan lähteäkään.  

Olga ja pikkukoirat voivat hyvin. Olgalle on taas parin päivän paaston jälkeen ruoka maistunut, mutta sen verran huolehtivainen äiti hän on, että edes raejuustoherkulla höystetty ruoka-annos ei houkuta pentulaatikon vieressä niin paljon, että tuore äiti lähtisi laatikostaan syömään. Joten emo saa nauttia huippupalvelusta, kun ruoka tarjoillaan vuoteeseen pentujen imiessä omaa ateriaansa nisällä. 

Elsa on öisistä tapahtumista kovin ihmeissään. Kovasti on nuuhkinut kodinhoitohuoneessa jälkiä, mutta samaan huoneeseen ei ole pentujen kanssa asiaa. Pienellä eleellä Olga viestii viereisestä huoneesta varovasti kurkkivalle Elsalle, että pysy poissa. Joten ei auta Elsan kuin odottaa, mutta eiköhän "isosisko" saa noista vipeltäjistä muutaman viikon päästä touhukkaat leikkikaverit. 

Vajaa kaksi viikkoa H-hetkeen

Olgan odotus on sujunut kaikinpuolin hyvin ja nyt uusien tulokkaiden saapumiseen on enää vajaat kaksi viikkoa. 

Yleensä niin energisen ja leikkisän Olgan tahti on ennen juhannusta alkanut selvästi hiipua. Viehän maha-asukit mamman mehut ja suurimmat halut leikkiä.

Ulkona lelun perään sännätään kyllä yhtä innokkaasti kuin aikaisemmin, mutta Elsa-tyttären perässä pysyminen ei luonnistu ja leikkiin ei jaksa innostua kuin hetkeksi. 

Myös jokailtainen saunominen on jäänyt ja Olga vaivautuu löylyihin nauttimaan vain silloin tällöin.

Ruoka sitä vastoin maittaa ja sitähän nyt syödäänkin ihan useammankin edestä.

Kohta on aika etsiä pentulaatikkoa varastosta ja alkaa valmistautumaan todenteolla pienten cairnien saapumiseen.

Onnellista odotusta

Kevät on mennyt täällä Kairikossa jännittävissä merkeissä. Muutama viikko on kulunut siitä, kun Roope-cairni vieraili Olgan luona ja mielestämme olemme huomanneet Olgassa selviä tiineyden merkkejä jo jonkun aikaa.

Neitokainen on tavanomaista hellyydenkipeämpi ja puolustusmekanismit kodin ja lauman suojelemiseksi on tosi voimakkaat. Aina niin lempeä ja tottelevainen Olga vahtii kotona kaikkia ääniä ilmoitellen niistä kovaäänisesti ja lenkilläkin murahtelee vastaantuleville koirille, mikä on kovasti normaalista poikkeavaa käytöstä. 

Roope oli todellinen herrasmies ja ihastutti kyläillessään niin ihmiset kuin koiratkin.

Tänään pääsimme vihdoin ultraan varmistamaan, onko pikkukoiria luvassa ja kyllä siellä ultralaitteen näytöllä pieniä palleroita köllötteli. Joten mammakoiran hemmottelu jatkukoon ja synnytykseen valmistautuminen alkakoon. Kuukauden päästä ollaan tosi lähellä h-hetkeä. 

Olgasta odottaminen on rankkaa. Niinpä sohvanmutkassa on entistä miellyttävämpi loikoilla.

Nyt jännitys vaihtuu siis vähän toisenlaiseksi: montako palleroa Olga-emo tällä kertaa saa, meneehän kaikki hyvin, syntyykö poika- vai tyttökoiria ja miten Olga suhtautuu pentuaikaansa, kun laumassa on nyt myös Elsa.

Pidetään peukkuja ja toivotaan parasta kaikkiin käänteisiin. Ja luotetaan Mauno Koiviston tavoin siihen, että 'ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin'. 

Vauva-arkea ja pentukuumetta

Kairikossa on totuteltu parin kuukauden ajan vauva-arkeen, kun iltatähtemme Tuure Vilho Eevertti syntyi ilostuttamaan meitä 22. helmikuuta.

Olga aivan stressaantui, kun vauvan vahtiminen oli niin vaativaa hommaa. 

Elsa ihmetteli, ettei äidillä heltiä aikaa edes leikkiin.

Olgan äidinvaistot heräsivät välittömästi ihmisvauvan saavuttua kotiin ja Olga-koiran piti vahtia vauvaa alituiseen, kun ihmisvanhemmat eivät ilmeisesti hänen mielestään oikein vauvanhoitoa osanneet. Tuure-vauvan päiväunien aikaan Olga nukkui pinnasängyn tai säkkituolin vieressä ja välittömästi vauvan ääntä kuullessaan tuli huolestuneena "ilmoittamaan"siitä meille vanhemmille. Me kun emme ymmärtäneet ollenkaan tarpeeksi nopeasti reagoida jokaiseen vauvan pieneen äännähdykseen. Myös vauvaa tapaamaan tulleet vieraat olivat Olgan erityisseurannan alaisina ja joka kerta vieraiden lähdettyä tämä suloinen äitikoira varmisti, että vauva on edelleen tallessa, eikä lähtenyt vieraiden mukaan. Lieneekö syy ollut pienen ihmislapsen syntymän tuottama stressi, mutta aikaisemmin niin säännöllisesti juoksunsa 7kk välein hoitanut Olga oli juoksuissaan tällä kertaa tasan kuukauden myöhässä.
Elsa-koiraa ei vauvan taloon tulo ihmeemmin hetkauttanut. Kovasti tuota uutta, pientä ystävää olisi tehnyt mieli nuolaista poskesta ja Tuure-vauvan lahjaksi saamat kivat lelut kiinnostavat kovasti myös Elsaa. Hyvin sopuisasti on yhteiselo kuitenkin sujunut lelujenkin osalta ja äitikoirakin alkaa pikkuhiljaa luottaa siihen, että kyllä vauvanhoito sujuu ilman alituista vahtimista.

Tätä kirjoittaessamme on Olgalla juoksut päällä ja neitokainen valmistautuu ensimmäisille treffeille Roopen kanssa. Toiveena siis olisi, että kuluvan viikon aikana astutus onnistuisi ja parin kuukauden päästä meillä ihasteltaisiin taas pienten pentujen tuhinaa pentulaatikosta.

Roope vierailikin jo hieman aikaisemmin meillä. Tässä vaiheessa Olga vielä piti arvokkaasti etäisyyttä, mutta Elsa-tytär näytti kyllä Roopelle kaikki parhaat puolensa. :D

Yhdistelmän tiedot KoiraNet-jalostusjärjestelmästä.

Sammalistonlahden Roope
Saskian Wilma Willikko 

Pentukuumetta ilmassa

Kairikon kennelissä vietetään kevättä uusissa tuulissa. Emäntä on kaiken päivää kotona äitiyslomalla ja sekös vasta on kivaa! Ei tarvitsekaan aamuisin jäädä kaksistaan ihmisväkeä odottelemaan, vaan palvelija on kaiken aikaa saapusalla. Ollaan yritetty pitää muori virkeänä järjestämällä säännölliset aamuriehumiset kodin rauhoituttua lasten lähdettyä kouluun ja tietysti toimimme kunnon vahtikoiran elkein ilmoittaen emännälle kaikista ulkoa kuuluvista äänistä komeasti haukkuen. Kuulema vähempikin riittäisi, kun vauvan synnyttyä tuosta meidän ilmoitushaukkumisesta voi muka tulla ongelma. Pyh! Pitäähän sitä hommansa hoitaa! Ja me jos ketkä hoidamme asiat perusteellisesti!

Me ei vielä oikein ymmärretä, mitä se tarkoittaa, että tänne tulee vauva. Kummia uusia kalusteita on kyllä jo kotiin ilmestynyt, niin kuin esimerkiksi sellainen häkin näköinen hökötys makuuhuoneeseen, joka on kuulemma pinnasänky. Näyttää meistä enemmän pentuhäkiltä. Ja kiva uusi säkkituolikin on hankittu, mutta siinä ei kuulema passaa koiran nukkua, kun se  on vauvalle. Mutta odottakaahan vain kun silmä välttää... se näyttää niin kivalta, että ehkä siinä voi vähän salaa vaikka öisin nukkua. ;)

Sen verran vahvaa tuo vauvakuume on talossa ollut, että uutta pentuettakin on Olgalle suunniteltu ja toiveissa olisi saada vielä kevään lopulle Olgallekin hoidettavia. Eli minä saan siis myös koirasiskoja tai -veljiä. En ollenkaan tiedä, mitä tästä nyt ajattelisin. Enkä ole vielä päättänyt, autanko sen enempää vauvan kuin pentujenkaan hoidossa. Katsotaan nyt. Ihmisveljeni ovat kyllä ilmoittaneet, etteivät aio vauvan hoitoon osallistua, mutta minä vielä mietin.


Sillä välin voin leikkiä Olga-äidin kanssa. Me ollaan oltu leikeissäkin tosi tehokkaita ja tyhjennetty kaikki meidän pehmolelut vanuista! Ja Olgan ehdoton suosikki, Ikean pehmopallokin, humpsahti epähuomiossa tyhjäksi, joten uutta palloa odotellaan seuraavalta Ikean reissulta. Ulkona on muuten ihan parhaat lumileikkikelit. Hanki ei vielä ihan kestä juosta missä vain, mutta se ei tällaista urhean rohkeaa pikkucairnia häiritse vähääkään. Pallolelun hakeminen ja repiminen on niiiiiiin kivaa!

 Mukavan aurinkoisia kevätpäiviä kaikille

toivotellen Elsa <3