9. kesäkuuta 2017

Onnellista odotusta

Kevät on mennyt täällä Kairikossa jännittävissä merkeissä. Muutama viikko on kulunut siitä, kun Roope-cairni vieraili Olgan luona ja mielestämme olemme huomanneet Olgassa selviä tiineyden merkkejä jo jonkun aikaa.

Neitokainen on tavanomaista hellyydenkipeämpi ja puolustusmekanismit kodin ja lauman suojelemiseksi on tosi voimakkaat. Aina niin lempeä ja tottelevainen Olga vahtii kotona kaikkia ääniä ilmoitellen niistä kovaäänisesti ja lenkilläkin murahtelee vastaantuleville koirille, mikä on kovasti normaalista poikkeavaa käytöstä. 

Roope oli todellinen herrasmies ja ihastutti kyläillessään niin ihmiset kuin koiratkin.


Tänään pääsimme vihdoin ultraan varmistamaan, onko pikkukoiria luvassa ja kyllä siellä ultralaitteen näytöllä pieniä palleroita köllötteli. Joten mammakoiran hemmottelu jatkukoon ja synnytykseen valmistautuminen alkakoon. Kuukauden päästä ollaan tosi lähellä h-hetkeä. 

Olgasta odottaminen on rankkaa. Niinpä sohvanmutkassa on entistä miellyttävämpi loikoilla.


Nyt jännitys vaihtuu siis vähän toisenlaiseksi: montako palleroa Olga-emo tällä kertaa saa, meneehän kaikki hyvin, syntyykö poika- vai tyttökoiria ja miten Olga suhtautuu pentuaikaansa, kun laumassa on nyt myös Elsa.

Pidetään peukkuja ja toivotaan parasta kaikkiin käänteisiin. Ja luotetaan Mauno Koiviston tavoin siihen, että 'ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin'. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti