On aika uusien tuulien

Päivä painuu Kairikossa pikku hiljaa mailleen ja pentujen iltavillikin on hetkeksi hiljentynyt. Poikkeuksena aiempiin iltoihin on se, että tänään pentuhäkin pehkuihin uinahtaakin vain kolme pentua. Uuno lähti tänään pentueesta ensimmäisenä nuuhkimaan maailman tuulia uuteen kotiin. Haikein mielin hyvästelimme pikkukaverin. Kovin oli jo koko perhe ennättänyt Uunoon ihastua, joten ero kirpaisee, mutta näinhän tämän kuuluu mennä. Ihanat ihmiset kävivät Uunon tänään noutamassa ja uteliaana pentu tutustui uuteen perheeseensä.

Hyvää matkaa pikkuiselle Uunolle! Kasva ystävälliseksi ja viisaaksi koiraksi. 

Älä tee paljoa ilkeyttä. Tai älä ainakaan kallista sellaista. ;)

Toivotaan, että vielä nähdään! <3

    

Eikä me pienet koiranpennut...

...muuta kuin leikkiä lyömme. Ja mattoja syömme. Ja nojatuolin uudistaminen on työmme. 

Vai miten se nyt meni??? ;)

Kairikon kennelin pentunelikko on kyllä pistänyt noissa kaikissa parastaan. 

Eteisen matto on saanut uuden, muodikkaamman pyöristetyn nurkan. 

Paljon trendikkäämpi kuin ennen?!?

Nojatuoli on alkanut tiputella pehmikkeitään allensa. Vanhuuttaan varmaan?!?

Eikä eläinkaupasta ostettu kirsikkainen ja sitruunainen koirakarkoite näitä sessuja pidättele, toimii pikemminkin mausteena. 

Mikä pahinta, EI-sanan jälkeen osataan kyllä katsoa kovin valloittavasti. 

Jopa hieman pusutellakin, jos emännän äänensävy on kovin ankara.  

Valokuvaaminen on erityisen haastavaa nykyisin. 

Niinpä useimmat kuvat on otettu ihanan rauhallisesta, uinuvasta pesueesta. :D

Varpaat ja sormet eivät välty terävien hampaiden tervehdyksiltä

ja neljä uteliasta pikkunenää ehtii paikalle joka kohtaan. 

  Mutta päivääkään emme vaihtaisi pois. Voisiko ihanampia riiviöitä olla. <3

p.s. 

Ero neitokaisen ja poikien välillä on selvä.

Pojat ja Elsa ulkoilemassa. Mutta missä on kuningatar Elisabeth? 

No, päivätorkuilla punaisella matolla tietysti. 

Rahvaat temmeltäkööt paljaalla nurmella. 

Toiveammattina suutari tai tutkimusmatkailija

Kodissamme touhuaa viiden viikon ikäinen suutari-nelikko. Kengät saavat kyytiä, eikä nämä karvaturrit välitä ollenkaan, onko kyseessä puruluukenkä vaiko ihan oikea kenkä. Kaikki kiinnostaa ja maistuu. Niinpä perheen ihmisjäsenet opettelevat jälleen ihan uutta vaihetta, jolloin tavaroitaan ei voi jättää lattian tuntumaan, kengät on pidettävä suljetun oven takana ja lattialla kävellessä sukat voivat ihmeellisesti kastua yhtäkkiä. :D 

Mutta vauhtia ei tästä torpasta puutu. Liukkaat lattiat eivät tätä nelikkoa enää rajoita, vaan kotia tutkitaan uteliaana ja tarkasti. Ja jokaista uutta asiaa voi vähän haistaa ja maistaa. 

Leikkiärinää on paljon. Pikkuisia haukahduksiakin leikissä välillä kuuluu. 

Ihmiset käyttävät jotain ihmeellistä ei-sanaa usein, 

vaikka sen tarkoitus ei vielä avaudukaan näille pikkuriiviöille. 

Tunnin mittaisen täystehoisen leikkiriehumisen jäljiltä nämä suloisuudet vaipuvat unille ja ovat söpöjä kuin pienet koirat konsaan. 

Aika kuluu kuin siivillä näiden touhuajien tahdissa. Ja ne lepohetket ihmisetkin huilaavat, jotta jaksavat jälleen seuraavan tutkimusmatkailun ajan pysyä pentujen perässä! <3

Kesälaitumella

Pennut kasvavat hurjaa vauhtia ja meno kiihtyy päivä päivältä. Pentulaatikko on taakse jäänyttä elämää ja nyt pikkukoirat uinailevat isommassa pentuhäkissään yöaikaan ja päiväaikaan tutkailevat kotia uteliaina. Reviiri kasvaa hetki hetkeltä, eikä liukas lattiakaan tunnu enää niin pelottavalta kuin ensimmäisellä tutkimusretkellä. Sohvan alle on ihanaa ahtautua nukkumaan, sohvapöydän jalkaan voi yrittää äidiltä salaa tarjota uusia hampaan alkuja ja emon kanssa on hurjia ärinäleikkihetkiä. Oikeaa vauvakoiran kuivamuonaa on opittu syömään ja maitohetket ovat vähentyneet. Emo selvästi vieroittaa pentujaan ja suostuu imettämään useimmiten vain pienen hetken jatkaen sitten omia menojaan.

Elsa 4 vkoa, tuo hurja pandakarhun saalistaja, väsähti raskaan metsästyshetken jäljiltä.  

Eilen aloitimme helatorstain lämpimän sään myötä ulkoiluharjoittelun. Pienen hetken ajan otettiin tuntumaa ruohoon uudessa pihahäkissä. Pojat suhtautuivat nurmikkoon kuin vanhat tekijät ja leikki alkoi heti. Elsa-neiti ei ollut ruohoalustasta lainkaan niin innoissaan, vaan pyrki syliin ja vinkui onnettomana hassusti tassujaan nostellen. Neitokaisen kasvattaminen tosicairniksi on siis aivan alkutekijöissään. ;)

Muutoin helatorstain pikkuloma on mennyt mukavien vierailijoiden merkeissä aurinkoisesta säästä nauttien. Vieraiden myötä pikkuiset ovat saaneet paljon sylittelyä, silittelyä ja ihastelua. Ihastuttavan sosiaalisia heistä onkin jo kasvanut ja uusia ihmisiä mennään tervehtimään heti reippaasti.

Johan alkaa jalat kantaa

Täällä ollaan malttamattomana odoteltu milloinka pienet jalat alkavat kantaa ja maailmaa ryhdytään tutkimaan pentulaatikon ulkopuoleltakin. Muutamia askeleita on toki jo aikaisemminkin otettu, mutta rohkeus ja taidot eivät ole riittäneet vielä pidemmille lenkeille. Tänään rohkeus ja taito on alkanut löytyä ja pennut ovat tepastelleet pitkin kodinhoitohuonetta ja olohuonetta.

Kovasti ollaan viime päivinä koitettu aloittaa myös kiinteän ruuan popsiminen. Vielä emon maukas maito viehättää ja kiinteän syöminen ei tahdo kiinnostaa. Muutaman kerran on kuitenkin pentujen perässä konttaamalla ja pikku kupista ruokaa nokan eteen tarjoamalla saatu jokainen totuteltua myös kiinteän ruuan makuun. Tänään neljästään pikkuiset popsivat kuitenkin leikin lomassa jo lähes kokonaan heille tarkoitetun kerta-annoksen. Toki palan painikkeeksi piti nauttia vielä niin herkullista maitoa.