Nämä kuluneet seitsemän viikkoa ovat hurahtaneet ohi täydellä vauhdilla. Vauva- ja pentuarjen yhteensovittaminen on sujunut hienosti, mutta kädet ovat kyllä olleet täynnä työtä ja syli koko ajan täynnä paijattavia. Viimeiset kolme viikkoa pentujengin kanssa on ollut touhua täynnä ja kotia on jälleen raikottu pikkukoirakestäväksi.
 |
| Tuure-vauvan lentskarin kyytiin on aina lähtijöitä. 💖 |
Ikävä tulee niitä hektisiä aamuja, kun perheenjäsenet säntäilivät aamutoimissaan pikkuisten tassujen vilistäessä yön jäljiltä virkeinä tuhatta ja sataa puoliunisten kouluunsuuntajien joukossa. Ikävä tulee myös iltavillejä, sylirapsutuksia sekä pieniä haukkuja ja ärhäkkää pikkuterrierin ärinää. Jatkuva lattianpesu lieneekin ainoa asia, jota emme jää pentuajasta ikävöimään. 😉
Totaalista eroikävää helpottaa Tuure-vauvan lisäksi se, että neljäs pentu jää vielä ainakin hetkiseksi Olga-äidin ja Elsan seuralaiseksi sappihappokontrollia varten. Neitokaisen sappihappotestin rasitusarvot olivat hiuksen hienosti viiterajan yläpuolella, joten otamme uuden testin ennen pennun luovutusta. Toivotaan, että uusintatestin tulos olisi viitearvojen sisällä, jolloin pelkoa maksashuntista tai mvd:stä ei ole. Siihen asti nautiskelemme vielä pennun suloisesta seurasta ja toivomme parasta.
Toisille pennuille toivotamme hyvää matkaa uusiin koteihin ja sydämemme pohjasta toivomme, että näemme vielä ja kuulemme paljon kivoja kuulumisia jokaisesta taholtaan.
💗💗💗
