2. heinäkuuta 2019

Iloa ja surua koiraperheessä

Lauantaina aamuyöstä meille syntyi viimein kovasti odotetut cairnivauvat. Yö hujahti valvoessa ja kun kuudelta pääsimme viimein nukkumaan, tuhisi pentulaatikossa emon vieressä viisi pikkuista palleroa. Olga hoiti synnytyksen hienosti ja otti pennut heti hoitoonsa.




Urospentuja syntyi neljä ja narttuja yksi ja painoa suurimmalla pennulla oli jopa 255g.
Heti yöllä pienin (187g) urospennuista näytti vähän veltolta, eikä hakeutunut emon nisälle niin kuin muut pennuista. Aamullakaan pentu ei saanut imettyä  nisästä, joten annoimme sille maitoa tuttipullosta. Paino kuitenkin tippui ja pullosta imiessä nenästä tuleva maito enteili huonoa. Pennulta paljastui paha synnynnäinen kitalakihalkio, eikä tämän havainnon jälkeen ollut enää tehtävissä muuta kuin se raskain päätös pennun lopettamisesta.



Surullisen lauantai-illan jälkeen jäljelle jääneet neljä pentua ovat kasvaneet hyvin ja pentulaatikossa on rauhallista. Olga on pysytellyt visusti pentujen luona ja ulkoilemaan tätä emoa on pitänyt välillä houkutella oikein urakalla. Kolmensadan gramman raja ylittyi kahdella pennulla jo tänään ja kaksi pienempääkin on kartuttanut painoaan jo useita kymmeniä grammoja.



Elsa-koira on antanut Olgan huolehtia rauhassa uusista lapsistaan, eikä ole kertaakaan pentulaatikon makuuhuoneeseen siirron jälkeen yrittänyt tulla huoneeseen, vaikka siellä normaalisti nukkuukin. Perheen kaksivuotias pienimies on kovin ihastunut koiravauvoihin ja vaatiikin kovasti vahtimista, että pikkumies muistaa säännön, ettei pentulaatikon luo saa mennä ilman aikuista. Katsotaan, mitä innostukselle tapahtuu sitten, kun pennut pääsevät liikkeelle ja alkavat leikeissä kokeilla teräviä hampaitaan tai päättävät lainata pikkumiehen pehmoleluja. Ehkäpä lelut löytävät paremmin paikalleen, kun niille käy lattialla huonosti... 



Nyt kuitenkin odotellaan, että pennut vielä vähän kasvavat, jotta pääsemme soittelemaan pentukyselijöiden listaa läpi uusia koteja etsien.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti